Koska netti yhteyttä ei ole ollut muutamiin päiviin, emme ole päässeet päivittämään blogia, joten tässä kerralla neljän päivän kuulumiset.
Eli lauantaina uitiin, otettiin aurinkoa, uitiin, otettiin aurinkoa, uitiin, otettiin aurinkoa… Ainiin ja iltapäivällä käytiin katsomassa uusi leirintäalue hieman etelämpää, Grottammaresta, löydettiin mahtava paikka!
Sunnuntaina herättiin jo aikaisin ja lähdettiin matkaan, olimme jo ennen yhtätoista perillä. Saimme vaunupaikan alueen reunasta lähimpänä merta. Ensimmäinen kerta kun jouduimme työntämään vaunun paikalleen, koska tila oli niin pieni että edes huippukuskimme Timo ei pystynyt vaunua niin pieneen tilaan peruuttamaan. Onneksi alueelta löytyi ystävällistä työntöapua.
Heti leirin kasattuamme pulahdimme sileähiekkaisen rannan turkoosinvihreän Adrianmeren aaltojen keskelle. Aah, mikä helpotus kuumuuteen!!! Tarpeeksi aikaa rannalla vietettyämme ja siesta ruoan syötyämme lähdimme kävelylle rantabulevardia pitkin, matkaa kertyi noin 8km. Matkan aikana näimme myös hengenpelastus operaation, jossa kaksi naista oli hukkua suurten aaltojen ja virtausten keskelle, ja kaksi ripeää hengenpelastajaa kävi heidät pelastamassa.
Palattuamme Don Diegon leirintäalueelle oli leirintäalueen omistaja/johtaja pitämässä tervetuliaispuhetta ja saimmekin erityishuomionosoituksen, suureen ääneen hän huusi mikrofoniin, että meillä on vieraita kaukaa Suomesta (ja piti pitkän italiankielisen puheen, josta ymmärsimme vain Finlandese) ja pyysi meidät tervetuliais drinkille. Sitten päivästä väsyneinä menimme jo aikaisin nukkumaan.
Maanantai aamuna rantsuun, aurinkoa, uintia, aurinkoa, uintia. Sen jälkeen lähdimme kenkäostoksille. Löysimme oikean kenkäparatiisin, Italiahan on tunnettu kengistään. Nellille ihanat nahkaiset sandaalit, Timolle reebokin lenkkarit ja Nikolle upeat nahkaiset kengät. Vaunulle saapuessamme oli jo siesta aika, söimme ja nukuimme, niin kuin täällä on tapana. Herättyämme oli scrabblen aika. Illan pimmennyttyä lähdimme kävelemään vielä ihanasti valaistua rantakatua pitkin.
Niin se vaan on, että Italia on vienyt meitin sydämet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti