Ikinä ei voi tietää mihin tie vie!



maanantai 12. heinäkuuta 2010

Toinen päivä

Heräsimme aikaisin aamulla innokkaina, ja valmiina uusiin seikkailuihin. Syötyämme aamupalan pakkasimme leirin nopeasti kasaan, niin kuin yleensäkin. Ja lähdimme ajamaan kohti Latviaa.


Koska matka sujui niin mukavasti päätimme että emme malta vielä Riikassa pysähtyä. Mahtavia maisemia ihaillessa matka sujui rattoisasti aina Puolaan saakka, vaikka bensan vähäisyys Liettuan ja Puolan rajalla meinasikin säikäyttää hengiltä, kun sopivaa tankkaus paikkaa ei meinannut löytyä.

Reilu kuusisataa kilsaa ajettuamme löysimme hienon pienen leirintäalueen, Nad Stavenin, Puolan Suwalkista. Saimme viimeisen vaunupaikan pienestä kolosta puiden välistä, mutta Timppa taas jälleen kerran sai ammattimaisilla taidoillaan meidät turvallisesti paikalleen.


Elohopean kohottua +30 oli aika pulahtaa uskomattoman kirkkaaseen järveen. Tämän jälkeen ystävällinen henkilökunta antoi meille infoa alueen lähiseudusta / lähimmasta käupungista. Niinpä hyppäsimme taas autoon ja lähdimme Suwalkin kaupunkiin. Siellä kävimme vaihtamassa euroja sloteihin (1€ = 4,07 slotia). Hirmuisen nälän yllättäessä nälkäiset matkaajat sortuivat McDonald´sin
herkkuihin (4 Big Mac ateriaa 12,5€ - HALPAA!!!) Kuitti kaupassa käytyämmekin yllätti positiivisesti, kaksi isoa kassia ruokaa ja juomaa maksoi vaivaiset 16 euroa.

Loppuilta sujui jalkapalloa katsellessa ja seuraavan päivän reittiä suunnitellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti