Ikinä ei voi tietää mihin tie vie!



perjantai 16. heinäkuuta 2010

Seitsemäs päivä



Aamulla herättiin kellon soittoon, ja oli aika lähteä ihanasta Itävällasta. Ennen lähtöä katottiin netistä vielä leirintäalue, mihin mennä. Sitten oli edessä reilu 600km ajoa.Matka sujui nopeasti pohjois-Italian upeita vuoristoja, linnoja ja jäänsinisiä jokia ihaillen.
Perille Porto Sant´Elpidioon saavuttuamme oli matkaa kertynyt noin 3200km ja mittari näytti 39 astetta. Olemme La Riccoten leirintäalueella ainoat ulkomaalaiset, kaikki muut ovat Italialaisia :D. Saimme vaunullemme upean reunapaikan ja ihanalle turkoosinsiniselle merelle on matkaa vain parikymmentä metriä.


Taas huomasimme päivän kuluneen kuin siivillä ja ruokailut olivat jäänneet vähiin. Niinpä lähdimme metsästämään kauppaa. Kauppaan sisään astuessamme kuulutettiin (luultavasti ;D), että kauppa suljetaan. Niinpä "juoksimme" läpi kaupan lapaten ostoksia kärryymme ja siivoojia väistellen.

Sitten vaunulle, pizzat uuniin (Niinan kunniaksi margareetat, terkkuja!), ja pihalle nautiskelemaan lämpimästä Italian yöstä. Oli kiva seurailla omalta terassilta, kun Italialaiset laittautuneina kävelivät ympäri aluetta, kuunnella puheen sorinaa ja ohjelmapaikalta kuuluvaa iloista musiikkia.


Huomenna beachille...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti